Vuonna 1723 kaksi ruotsalaisveljestä nimeltä Hising ostivat ruukin tärkeine ruukkioikeuksineen. Siitä lähtien
     Fagervik on ollut saman suvun yhtäjaksoisessa omistuksessa. Jälleenrakentamistyöt etenivät ripeästi ja
     1720-luvun puolessavälissä toiminnassa oli masuuna ja kaksi rautapajaa. Suomen ensimmäiset perunat
     viljeltiin Fagervikissa 1720-luvulla, seppien pikku puutarhoissa.

     Michael Hisingin poika Johan peri Fagervikin v. 1756. Voidaan sanoa, että hän on ollut Fagervikin
     merkittävin vaikuttaja ja kehittäjä. Ruukin toiminta kukoisti ja Fagervik oli alansa edelläkävijä.
     Johan Hisinger (aateloitu 1770) rakennutti mm. kartanon (1773) sivurakennuksineen (1762, 1763).

     Johanin poika Mikael Hisinger jatkoi ruukkitoimintaa. Hän loi perustan ranskalaiselle puutarhalle ja hänen
     käsialaansa ovat myös englantilainen maisemapuutarha kiinalaisine paviljonkineen. Useimmat ruukintietä
     reunustavat mökit ovat Mikaelin ajalta.

     Mikaelin pojasta Fridolf tuli isänsä seuraaja v. 1824. Suomi oli liitetty Venäjään, mikä aiheutti ruukki-
     toiminnan edellytyksille suuria vaikeuksia. Fridolf ryhtyi kehittämään Fagervikin toista toiminta-alaa,
     maataloutta, pohjustaen täten tulevaa rakennemuutosta. Hän toi myös monia uusia kasvilajeja Suomeen.
     Hän rakennutti valkoisen Orangerian v. 1844, jossa viljeltiin mm. ananasta, orkideoita ja sitrushedelmiä.

     Fridolfin kuoltua hänen poikansa Eduard peri Fagervikin v.1885. Hän jatkoi maatalouden kehittämistä,
     kun taas ruukkitoiminta jatkoi hiipumista. Vuonna 1903 suuri kankivasara löi viimeisen lyöntinsä, 257-
     vuotinen ruukkitoiminta oli tullut tiensä päähän.

     Eduardilla oli neljä tytärtä, joista kaksi lunastivat Fagervikin itselleen, yhteisomistuksena. Tänä päivänä
     Fagervikin omistavat näiden kahden sisaruksen lastelastenlapset; Otto von Frenckell, Barbara Hisinger-
     Jägerskiöld ja Eva Hisinger-Jägerskiöld.

     Maa- ja metsätalous on Fagervikin tärkein toiminta-alue.
 

© Fagervik Gård 2024